Vihdoin ja viimein tietokoneen äärellä. Istun tällä hetkellä Reykjavikin keskustan tuntumassa, Hostelli B47:ssa hostellihuoneessa kirjoittamassa tätä postausta. Haluan palata kuitenkin vielä siihen miksi olen tällä hetkellä täällä Islannissa, ennen kuin aloitan blogissa kertomaan enemmän Islannissa olosta.
Syksyllä 2017 kuulin, että Islantiin olisi keväälle 2018 yksi työssäoppimispaikka. Olen aina haaveillut matkasta Islantiin ja olin heti innoissani tästä mahdollisuudesta. Työssäoppimisen ehkä huonoin puoli on se, että työssäoppimisaika Islantiin oli 59 vuorokautta. Se kuulosti korvaani todella pitkältä ajalta ja kuulostaa itseasiassa edelleen todella pitkältä ajalta. Loka-marraskuussa tein alustavan hakemuksen. Vuoden vaihteen jälkeen rupesin tekemään työsopimusta sekä muita tarvittavia papereita. Viime hetken valmistelut tein koululla vielä viikkoa ennen tänne tuloa. Tämän hiihtolomaviikko menikin keräilessä matkalaukkuun kaikkea tarpeellista ja pakkailin reppua. Eilen illalla ja tänään aamulla tein vielä viime hetken muutoksia ennen lähtöä lentokentälle. Tänne Islantiin saavuin noin 16.00 paikallista aikaa.
Huomenna aamulla on aikainen herätys jotta kerkeän Akureyriin menevään aamubussiin. Tällä hetkellä on pieni ( joka ei kuitenkaan ole ihan pieni) suru puserossa, sillä joudun olemaan 59 toooodella pitkää vuorokautta poissa kotoa sekä hevosten luota ja mamman koiran Essin luota. Toivotaan siis, että tämä reissu olisi nopeasti ohi jotta pääsisin takaisin kotiin. Olen jo myös päättänyt jo näin reissun alussa, että tämän jälkeen en kyllä halua reissata (Suomen sisäisesti voin) ilman jotain tuttua ja turvallista henkilöä, vaikka seikkailumieltä löytyykin, mutta ei taida ihan niin paljon löytyä.
Kommentit
Lähetä kommentti